Ruokaa ja ihmisiä

Antti:

Kaduilta sai usein burgereita. Aina edullisia ja yleensä erittäin hyviä.

Seuraavaksi tarinaa kahdesta asiasta, joidenka kanssa tavallisimmin kanssa käydään suuta käyttäen: ruoka ja ihmiset. Tätä postausta kirjoittaessa ollaan jossain Kuala Lumpurin ja Guangzhoun välillä.

EU:n terveysviranomaiset olisivat tyytyväisiä katkeamattomiin kylmäketjuihin.
Ohan se tavallaan katkeamaton, jos lihaa ei koskaan kylmässä säilytetä

Aloitetaanpas ruuasta puhuminen suomalaisille tutuista ruokakaupoista. Niitäkin täällä on, mutta vähäsen. Joka kadunkulmassa on kyllä kioskeja, esim 7-11, mutta ruokakauppoja ei Suomen tapaan on. Ostoskeskuksien yhteydessä yleensä on hyvän kokoinen ruokakauppa ja joitain peltomarkettajakin on näkynyt. Kaupoissa ruuan hinta on kalliimpaa kuin Suomessa. Etenkin ne asiat, joita itse on tottunut kuluttamaan. Toki riisiä saa kymmenien kilojen säkeissä pilkkahintaan. Alkoholi ja possutuotteet eli non-halal tuotteet ovat kaupoissa omassa aitauksessa. Possu ei pääse karsinastaan täällä edes kaupassa.

Kana-annos kiinalaisessa ravintolassa. Yllätykseksi annos tarjoiltiin jääkaappikylmänä.

Syy ruokakauppojen vähempään määrään ja kalliuteen on varmaan siinä, että ihmiset syövät aina ulkona. Ja se on halpaa kuin mikä. Siistimmässäkin ravintolassa nauttii 10 eurolla ja kadulla saa vatsan täyteen alta kahden euron. Syöminen onkin parhaita asioita, mitä KL:ssa voi tehdä. Useimmiten on tullut kuitenkin syötyä food courteilla ostoskeskuksissa. Ne ovat valtavia tiloja, joiden keskiosa on täynnä pöytiä ja tuoleja ja joiden seinustoilla on kymmenittäin eri ruokapaikkoja. Sieltä saa nopeaan tahtiin ruokaa ja food courteilta löytyy sapuskat aina mäkistä sushin kautta italian herkkuihin. Ennen kaikkea KL:ssä on saatavilla aivan kaiken maailman ruokia, joten kyllästymään ei varmasti pääse.

Parhaaksi arvostetun kiinalaisen viikonloppuspesiaali: kinkkua, perunaa, ruskeaa kastiketta.

Eniten ruuista on yllättänyt positiivisesti intialainen ruoka. Se on ollut aivan uskomattoman hyvää täällä. Lähikulmilta löytyi useampikin hyvä paikka, mutta erityisesti yhtä ravintolaa suosimme, kun sieltä löytyi niin huiput sapuskat. Pettymyksen tuotti kuitenkin kiinalainen ruoka, joka ei kyllä kertaakaan ollut aivan superhyvää. Ehkä odotukset sen osalta oli korkealla, koska Suomessa kiinalainen on parasta. Varmaankin Suomen kiinalaisen kaltaista jostain olisi saattanut löytyä, mutta me ei kertaakaan sellaista nähty. Isosta maasta kun löytyy monta monituista keittiötä. Malesian omista herkuista jäivät eniten mieleen satay-vartaat, joiden pähkinäinen chilikastike oli toodella hyvää. Valitettavasti edulliset ruuat, joita paikallisetkin paljon syövät, ovat epäterveellisiä ja ei lainkaan monipuolisia: valkoista riisiä, kanaa ja yksi siivu kurkkua. Siinä ei paljoa kuituja ja monesti proteiiniakaan ole. Uppopaistaminen on malesialaisten suosikkipuuhaa, mitä tulee ruuanlaittoon.

Suosikki intialaisestamme. Ylhäällä näkyvät vihannesraita ja
kana tikka masala olivat kyllä parhaimpia ravintola-annoksia ikinä

Mutta sitten toiseen postauksen aiheeseen ihmisiin, malesialaisiin. Aluksi voisi todeta, että he osaavat englantia. Se on mukavaa se. Tuholaismyrkyttäjäkaverikin osaa sen verran englantia, että pieni smalltalk onnistuu ja kaupoissa asiointi tietysti on helppoa. Toki onhan heillä aksenttinsa, mutta ei se mielestäni vaikea ole. Mutta mukavia tyyppejä ovat malesialaiset ja avuliaita. Joskus on apua saanut kysymättäkin, kun on väärässä paikassa palloillut, ja kurssikaverit ovat kyllä olleet erittäin ystävällisiä.

Kuitenkin tilanne on monesti eri kun malesialaiset menevät töihin. Tai ainakin tällainen mielikuva itselle on tullut muuten niin mukavasta porukasta. Asiakaspalvelu on usein tylyä ja valitettavan usein tilanne on niin, että kassalle mentäessä joudut keskeyttämään myyjän puhelimen näpräämisen ja samalla hetkellä kn vaihtoraha napsahtaa käteeni on myyjällä luuri kädessä. Yksi esimerkki tältä viikolta oli kun olimme menossa keilaamaan. Kaksi naisihmistä olivat tiskillä tietokoneen kimpussa, varmasti youtubessa, kumpikaan ei reagoi minun seistessä tiskin takana. Kun saan kysyttyä onko vapaita ratoja, juttelevat he hetken keskenään, jonka jälkeen vastaus on ei. Sitten kysyin, milloin mahdollisesti pääsee, sama toistuu ja vastaus on, että eivät tiedä. Ei kiinnostanut enää jäädä heidän kanssa asioimaan siinä vaiheessa. Useinhan asiakaspalveluhaluttomuus ei haittaa. Saapahan rauhassa ostostella, mutta joskus toivoisi vähän ryhtiä siihen touhuun. Toki asiakaspalvelijoiden palkat on jotain aivan käsittämättömän surkeaa, joten ehkä ymmärtääkin niiden löysän otteen töitä kohtaan. Kaikissa muissa tämän reissun maissa asiakaspalvelu on ollut keskimäärin malesialaista parempaa.

Valmiit täytekakut leipomoista irtosivat turhankin edullisesti :)

Malesia on siis ruokaystävän ja herkuttelijan paratiisi ja koska englannillakin tulee mainiosti toimeen, jokapäiväinen elämä on varsin helppoa. :)

Perusannos food courtilta. Chiliä sai aina annostella oman maun mukaan.

Elämää Malesiassa

Nina:

Tässäpä vielä hieman sekalaista listaa Malesiasta.

Liikenne: Liikenne on aika hurjaa ja vähän kaaosmaistakin. Liikennevaloja kyllä on, mutta aika usein ne eivät toimi ollenkaan tai sitten näyttävät jalankulkijalle koko ajan punaista. Kadun ylittäminen olikin aluksi pieni haaste, mutta nopeasti sitä tottui suhailemaan autojen seassa. Toistaiseksi ollaan vältytty kolareilta, heh. ;) Varsinkin mopojen kanssa saa olla tosi tarkkana, niitä kun ei näytä koskevaan mitkään liikennesäännöt, ei yksisuuntaiset eikä liikennevalot. 

Pukeutuminen: Malesiassa noin puolet väestöstä on muslimeja, mikä tietenkin näkyy katukuvassa. Täällä porukka kuitenkin pukeutuu hyvin länsimaalaisesti ja heidät erottaa muslimeiksi vain sellaisista ”hupuista”. Burkia/niqabia näkee harvoin, ei edes joka päivä ja suurin osa niidenkin kantajista on turisteja Arabimaista. Paikalliset kiinalaiset sen sijaan tykkäävät pukeutua pikkuisiin pakarashortseihin ja niitä onkin täällä vaatekaupat pullollaan.

Shoppailu: Kuala Lumpurin sanotaan olevan shoppailijan paratiisi. Itse kuitenkin sanoisin, että täällä on loistavat mahdollisuudet shoppailla, mutta en tulisi tänne varta vasten shoppailemaan. Luksusmerkkejä löytyy kyllä useammaltakin ostarilta enkä niiden hinnoista tiedä, mutta perus länsimaalaisissa ketjuliikkeissä hintaa on joka vaatteessa semmoiset 5-20e lisää mitä sama tavara on hinnoiteltu euroissa/dollareissa.. Todella edullisia löytöjäkin täältä voi tehdä, mutta silloin saa olla laadun kanssa tosi tarkkana! Toisaalta taas miehille on tuntunut löytyvän helposti hyvälaatuista tavaraa halvalla. Niin, ja kengät ovat olleet ihan hyviä myös ja hinnat ovat noin neljäsosa-kolmasosa Suomen hinnoista. Malesia on myös kirjoja rakastavan taivas, sillä nekin irtoavat samaan superhalpaan hintaan.

Yhdellä ostarilla pääsee luistelemaankin. :)

Ilmasto: Helmikuussa vettä tuli aika säännöllisesti, paljon, mutta lyhyen aikaa. Maaliskuusta eteenpäin sateet ovat sen sijaan saattaneet kestää kauan, mitä helmikuussa ei tapahtunut. Ukkoskuurojakin on riittänyt, välillä niitä tuli joka ilta. Ja olivat kyllä hienoja, ei mitään sellaista peruskamaa kuin Suomessa! Lämpötila? No onhan täällä kuuma. Varsinkin suorassa auringonpaisteessa, varsinkin jos pitää kävellä ulkona. Mutta silti, rakastan tätä lämpöä ja on mahtavaa, kun ei koskaan tarvitse miettiä mitä laittaa päälle. Shortseilla pärjää aina eikä neuletakkiakaan tarvitse ottaa ikinä mukaan. 

Satoi vähän vettä

 Seuraavassa postauksessa tarinoidaan sitten ruuasta.  

Japani: Osaka ja Kioto

Nina:

Osaka iltavalaistuksessa

Viimeinen reissumme suuntautui pitkällisen pohdinnan jälkeen Japaniin. Osakaan lensi täältä 6,5 tunnissa ja hintaa tuli menopaluulle n. 200e. Parilla kympillä puolestaan sai kahdeksi päiväksi kortin, jolla pääsi 28 eri nähtävyyteen ilmaisella ja metrollakin sai kulkea rajattomasti. Koska pelkkä liikkuminenkin oli melko kallista, kortin hankkiminen olisi järkevää, vaikka ei niin paljoa nähtävyyksiä kävisikään katsomassa. Aloitimme nähtävyyksien tutkimisen Osakan linnasta, joka on ehkä Osakan tunnetuin turistikohde. Paljon muutakin tuli nähtyä: pari miniristeilyä, pari korkeaa tornia yms. 
 

Osakan linnan ulkomuuri

Osaka oli kyllä oikein kiva kaupunki. Shoppailuunkin oikein sopiva, sillä halpoja vaatteita löytyi tosi hyvin ja länsimaisissakin ketjuissa hinnat olivat kohdallaan (täällä KL:ssa kaikki maksaa niissä enemmän kuin länsimaissa). Keskustasta löytyi useita katettuja katuja, joissa musiikki soi ja kauppojen ovella myyjät huutelivat tarjouksiaan. Välillä löytyi myös tunnelmallisia pikkukujia, jotka olivat täynnä ravintoloita ja pubeja. Jotkut olivat niin pieniä, että vain muutama ihminen mahtui sisälle. Ruokaa sai myös kaduilta, etenkin mustekalapalloja oli kaikkialla. Ruoka oli välillä vähän kummallista, mutta myös oikein hyviä ruokia tuli maistettua.

Monet ravintolat olivat pieniä. Tuossa oikealla lasin takana oli keittiö, joten ruuan valmistusta pystyi seuraamaan koko ajan.

Tässä yksi Kansain alueen tunnetuista ruuista, okonomiyaki.

 Ruokalistat olivat tietenkin japaniksi ja vain harvoissa paikoissa oli tarjolla englanninkielinen lista. Sen sijaan monien ravintoloiden edessä oli muovista tehtyjä malleja annoksista, mikä helpotti tilaamista. Myös leipomoita ja kahviloita oli kaikkialla ja vähän väliä kaduilla leijui tosi herkullisia tuoksuja. Hinnat olivat Malesiaa kalliimmat, mutta kuitenkin Suomea halvemmat.

Aidoilta näyttivät

Pikkukujia riitti

Dotonborin alue oli mukava niin päivällä, mutta erityisesti illalla, kun neonvalot syttyivät ja kadut täyttyivät ihmisistä. Täältä löytyivät myös parhaat kaupat ja paljon ravintoloita. Lisäksi Osakassa oli useita maanalaisia ostareita ja muutenkin maan alla pääsi liikkumaan pitkiäkin matkoja kätevästi.

Dotonbori

Koska Kioto oli vain puolen tunnin junamatkan päässä, lähdettiin yhtenä päivänä käymään siellä. Alkuihmettelyjen jälkeen päätettiin vuokrata pyörät ja lähteä tutkimaan kaupunkia itseksemme. Kioto ei ehkä ole mikään paras pyöräilykaupunki, mutta sillä tavoin näki paljon lyhyessä ajassa. Käytiin katsomassa muutamia temppeleitä, joista tässä yksi:

 

Golden Pavilion

Illalla käytiin vielä kävelemässä Gijonin alueella ja toiveissa oli nähdä muutama geisha. Muutamia meidän silmiin geishan näköisiä naisia näimmekin, mutta ei kyllä oltu ihan varmoja, että oliko ne niitä oikeita. Mutta hienon näköisiä ne asut kyllä oli!

Viimeisenä päivänä käytiin japanilaisessa kylpylässä, onsenissa. Naisille ja miehille oli omat puolensa ja kylpylässä oltiin ilman mitään uima-asuja. Ennen veteen menoa tuli peseytyä huolellisesti ja vesi oli ihanan lämmintä, 40-asteista, ja altaita oli useita erilaisia ja joissain oli poreitakin. Ainoastaan yksi allas oli viileämpi, 18 astetta ja kylläpäs se tuntui kylmältä! Myös pari saunaa löytyi; niissä ei heitetty ollenkaan löylyä, mutta sen sijaan sieltä löytyi telkkari. Kylpylä oli kyllä ihan superrentouttava ja hauska kokemus, kannattaa ehdottomasti mennä, jos on joskus Japanissa käymässä!

Dotonbori

Koko Japanissa vallinnutta tunnelmaa on tosi vaikea saada vangittua kuviin tai sanoihin, se pitää vain itse kokea. Molemmat kaupungit olivat kivoja ja tämä kuusi päivää oli just sopiva aika, ei liian lyhyt tai pitkä. Ehdittiin näkemään kaikki oleellinen ja paljon myös vain käveltiin pitkin katuja ja fiilisteltiin tunnelmaa. Ihmiset oli tosi ystävällisiä ja apua tultiin tarjoamaan heti, jos näytti eksyneeltä esim. metroasemalla. Palvelu oli kaikkialla hyvää ja oli kieltämättä aika hassua, kun myyjä iloisesti höpötti japania ihan niin kuin itse siitä jotain ymmärtäisi. Mutta ei ainakaan tullut sellainen olo, ettei huomioitaisi.

Antti:

Täytyy lisätä näin tuta-teekkarina, että oli mielenkiintoista nähdä esimerkiksi japanilaista juna- ja metrojärjestelmän toimintaa. Junia meni aivan käsittämätön määrä ja niillä pääsi aivan kaikkialle. Umedan asemalta kulkee päivittäin 2,4 miljoonaa ihmistä ja ruuhka-aikaankaan siellä ei tuntunut pullonkauloja syntyvän. Toki väisteltäviä vastaantulijoita kyllä riitti.

Toinen asia, mikä ihmetytti, oli miten eristäytynyt markkina se onkaan. Kaiken pitää olla japaniksi käännettynä ja ne mieltymykset siellä on vähän omanlaisensa. Mobiilipelit, joita metroissa väännettiin, olivat ihan ihmeen näköisiä. Yhtään Nokian puhelinta en nähnyt taikka löytänyt edes myynnistä. Samsungejakaan ei montaa näkynyt, joita taas Malesia on aivan täynnä. Osakalaiset käyttivät joitain omituisia simpukkapuhelimia, vielä omituisempia japanilaisvalmisteisia Android-puhelimia ja tietysti joka kolmannella oli iPhone. 

Osaka päivällä

Monta monituista asiaa sieltä löytyi, joita sai ihmetellä ja pohtia!

Koulu3

Antti:

No nyt kun on tenttejä vaille koulu täällä paketissa, niin voi vähän siitä lisää tarinoida. Ja aivan alkuun voi todeta, että onneksi olen kouluni saanut Suomessa käydä. Täällähän tietysti koulutus maksaa ja se on suorittamista heti ensimmäisestä kouluvuodesta asti (jopa viisivuotiailla on kokeita) ja kilpailun määrä ja stressaaminen koulusta on jostain aivan muulta planeetalta. Voisin aluksi kertoa omien kurssieni työmäärästä (kaikki 5op kursseja eli yhteensä vain 20op):

Human Capital Management: (MBA)

2 x  35min esitelmän pitäminen tieteellisen artikkelin pohjalta ryhmässä

Kirjallinen 20+ sivun työ ajankohtaisesta aiheesta ryhmässä

Välitentti + lopputentti

Operations Management: (MBA)

Yritykselle tehtävä harjoitustyö, jossa tavoitteena kehittää heidän prosessejaan. Meidän ryhmä teki haastattelun ja kahden päivän vierailun hotellialan yrityksessä (omaan piikkiin). Siitä kirjallinen kehitys- ja seurantaraportti 20-30 sivua ja esitys

Case study: parinkymmenen sivun raportti yrityscasen ongelmien ratkaisemiseksi. (Artikkelikin piti ostaa netistä itse)

Välitentti + lopputentti

Knowledge Management: (tietotekniikka)

Harjoitustyönä kehittää nettipohjainen prototyyppi älykkäästä tietojärjestelmästä, jonka kehittämisestä kirjoittaa kaksi raporttia (10-20 sivua per kpl) ja raporteista esitelmien pitäminen

Välitentti + kaksi pistokoetta + lopputentti

Presentation skills at the work place (kielten tdk)

8-10 harjoitustyötä ja puhetta kurssin aikana

Vain kaksi pistokoetta

Varokaa apinoita!

Lisäksi kaikissa kursseissa on läsnäolopakko. Pois saa olla kahdesti lukukauden aikana. Aika työlästä puuhaa verrattuna mihin Suomessa on tottunut. Onnekseni Knowledge Management -kurssin harjoitustyön hoiti yksi ryhmän jäsen, kun hän teki samasta aiheesta kandintyötä. Myös kirjoitetut työt ja esitykset hän pyöräytti ja siis ennen kaikkea koodasi valtavan ison prototyypin. Olisi ollut eri kiireinen kevät, jos olisi joutunut koodaushommiin. Nyt se oli kiireinen matkustelun ansiosta. :)

Omat ryhmätyökaverini kaikilla kursseilla osoittautuivat varsin päteviksi. Vain yksi kaveri jätti oman osuutensa yhdessä työssä turhan lyhyeksi, mutta sen sitten toinen kaveri yötä myöten korjaili. Muuten kyllä kaikki paremmin kuin hyvin. Mitä sitten muilta vaihtareilta on kuullut niin ei harkkatöiden tekeminen ole ollut aivan yksinkertaista. Ei kuulemma ohjeita ymmärretä millään ja kaikki on myöhässä.

Siis näitä kavereita

On myös kuulunut huhuja, että joillain kursseilla palautetut harjoitustyöt on lähemmäksi satasivuisia eepoksia. Jos joka kurssilla työmäärät on tuommoista tasoa ja kursseja pitää monia käydä, niin mistä ne sivut oikein tulee? Vähän on pistänyt miettimään, miksi ryhmätyökaverin sähköposteissa sanat ja lauseet on kirjoitettu miten sattuu, mutta harkkatyössä lauserakenteet ovat kuin paksuimmasta tieteellisestä tuotoksesta. Yksi esimerkki käytännöistä täälläpäin: yksi harkkatöistämme piti käyttää plagiointitestin läpi. Olin ainut ryhmästä, joka oli merkannut lähdeviitteet. Olin myös ainut, jonka tekstissä löytyi plagiointia. Kopioimiani sanoja olivat sanat kuten an, the ja 1994. Ryhmätyökaverini totesi, että on parempi poistaa tekstistäni lähdeviitteet, jottei se tunnistaisi edes noita ”kopioinniksi”. Myös muissa harkkatöissä olin ainoana, joka merkkasi lähdeviitteet huolella vaikka viittaamista vaadittiin ohjeissa. 

Kuvaa kampukselta

Maisteritason opiskelijathan täällä käy päivät töissä ainakin sen kahdeksan tuntia, jonka jälkeen tullaan luennolle, jonka jälkeen huolehditaan perheestä, jonka jälkeen tehdään niitä harkkatöitä. Välitentin jälkeen pari kaveria totesi, että olivat menneet yhdeltä nukkumaan ja neljältä ylös lukemaan. Itse totesin, että laitoin kellon soimaan kasilta, mutta en viitsinyt nousta kun ysin jälkeen. Kyseisestä tentistä olisin saanut täydet pojot, jos olisin tiennyt, että vastauksessa olisi pitänyt olla vielä tarkemmin välivaiheet ja laskut ilmoitettuna. Itse koin sen epäoleelliseksi, kun kaavat oli annettuna ja ne olivat plus- ja kertolasku tasoa ja tehtävän vastaus oli valtava taulukko, joten ei sinne viitsinyt laskuja sisällyttää. :) Muutenkin aikuisten ihmisten kuumottelu jostain välitenteistä vaikutti lähinnä koomiselta. Toki sitä on hieman vaikea varmasti ymmärtää itse. Täällä kilpailu työpaikoista on erittäin kovaa ja niillä arvosanoilla on merkitystä ja ne on opetettu kuumottelemaan tenteistä.

Oma perstuntuma sanoo, että suomalainen koulujärjestelmä on opettanut enemmän ajattelemaan omilla aivoilla ja pyrkimään ymmärtämään asioita, kun täälläpäin pyritään lähinnä muistamaan asioita mahdollisimman paljon ulkoa. Yksi esimerkki tästä on kun menin ryhmäni jäsenen kanssa tekemään jokaviikkoista harjoitustehtävää. Minä otin oman kysymykseni. Aloitin pohtimalla mitä siinä haetaan, miten siihen hakisin tietoa ja minkälaisen vastauksen antaisin. Vieressäni toinen kysymys nopeasti kopioitui suoraan wordista googleen. Hetken mietin, että piru vie tuolleenhan sitä varmaan vastauksen löytää. Jälkeenpäin ajateltuna hän ei tasan yhtään ajatusta laittanut sille, mitä kysymyksessä kysytään ja mitä hänen tulisi vastata.

Voisiko tiivistää näin, että Suomessa opiskellaan vähän, mutta fiksusti, kun täällä todella paljon, mutta vähemmän fiksusti.

Kun vettä tulee, niin sitä myös tulee. Tässä portaat joidenka kiipeäminen hankaloittui, hieman.